Vaihtoraportin kirjoittamista välttääkseni päätin aloittaa blogin pitämisen. Pitäisi myös helpottaa laiskan sähköpostittajan kuulumisten vaihtoa.

 

Todistettavasti matkustelen liian harvoin, kun kaikki lentokenttäsäännöt olivat päässeet unohtumaan. Tullivirkailijan mielestä mehupurkit ja puolen kilon juotava jugurtti eivät saa nousta lentokoneeseen, joten tuhosin kaikki kymmeneen minuuttiin lentokentän eteisessä. Muuttotappioksi voitaneen laskea myös liian iso käsirasvapurtilo ja paperisakset, jotka eivät turvatarkastuksesta läpi selvinneet.

 

Ilman sen suurempia ongelmia saavuin toissa päivänä talvisesta Suomesta sangen keväiseen Bremeniin. Siellä lentokenttä on onneksi melko lähellä kaupungin keskustaa, joten pääsin nopeasti ja halvalla kaupunkijunalla rautatieasemalle, jolta olikin sata metriä hostellille. Majoituin kuuden hengen huoneeseen, jossa minun lisäkseni asui pari suomalaista tyttöä. Kiertelin ensimmäisen illan Bremenin vanhaa kaupunkia ja seuraavana päivänä kävin katsomassa sikäläistä tiedekeskusta/museota. Bremenistä ei taideta tuntea juuri muuta kuin-- Grimmin veljesten satu soittoniekoista, ja sitä onkin sitten ihan kiitettävästi hyödynnetty. Paitsi useita eri patsaita, turistien päänmenoksi löytyi jos jonkinlaista krääsää, paitoja, kasseja, mukeja, jääkaappimagneetteja ja vaikka mitä. Ja tietysti satukirjoja. Löysin itselleni matkamuistoksi japaninkielisen kirjan Bremenin soittoniekoista. En ole vielä ehtinyt lukea.

 

Eilen saavuin myös Bielefeldiin, sain kämpän ja kävin tutustumassa yliopistoonkin. Tänään oli ensimmäinen virallinen infotilaisuus, ilmoittautumiset ja tasokoe tulevaa kielikurssia varten. Kaupunkiin olen ehtinyt tutustua vasta pikaisesti, mutta on tämä melkoisen kaunis paikka.

 

Vähemmän kuuluisa patsas Bremenin soittoniekoista