Varoituksen sanana: seuraa puhtaasti aikidoaiheinen kirjoitus. Bielefeldissä olisi useakin aikidoseura tarjolla, mutta ajan- ja rahanpuutteen vuoksi olen tyytynyt yliopiston omiin ryhmiin. Yliopisto tarjoaa aikidoa kahdesti viikkoon: keskiviikkoisin ja torstaisin. Perjantaisin olemme lisäksi parin kaverin kanssa treenanneet yksityisesti koulun ulkopuolella.

Keskiviikkoisin ja torstaisin treeneillä on myös eri opettajat ja niissä käy muutamaa lukuunottamatta myös aika lailla eri porukkaa. Keskiviikon treenit on ammattikorkeakoulun urheiluhallilla. Siellä en ole päässyt ihan niin usein käymään kuin torstain treeneissä yliopistolla. Siellä on aina alussa ollut bokkentekniikkaa ja sen jälkeen normaalitekniikkaa aika sekalaisista hyökkäysmuodoista. Keskiviikon treeneissä käy aika paljon pidempään treenanneitakin, kun taas torstain treenit on puhtaasti aloittelijoille suunnattu, ja tekniikka enimmäkseen sen mukaistakin. Tostain tunnilla olen päätynyt sitten pari kertaa opettamaankin. Molemmissa paikoissa harjoitteluaikaa on varattu tunti ja kolme varttia, ja molemmissa paikoissa pitää sekä kasata että purkaa tatamit eli itse treenit kestää suunnilleen sen puolitoista tuntia mitä kotonakin.

Perjantaisin ollaan sitten käyty torstain opettajan ja parin muun kaverin kanssa treenaamassa yksityistatamilla. Eli yhdellä pariskunnalla on maatilansa yläkerrassa oma tatami, jossa treenaillaan. Paikka on parinkymmenen kilometrin päässä Bielefeldistä, mutta sinne pääsee hyvin joko kimppakyydillä yliopistolta tai sitten bussilla lähikylään, josta on sitten autolla haettu. Perjantain porukka on aina melko pieni, mutta siellä porukka on myös hiukan edistyneempää, ja välillä sielläkin tehdään asetekniikkaa.

Saksassa toimii useampi eri aikidoliitto, en tiedä montako. Täkäläiset kuuluvat liittoon nimeltä der Aikikai Deutschland, jonka pääopettaja on Katsuaki Asai 8. dan. Asai on kuulemma kertaalleen käynyt Suomessakin, Kuopiossa, joskus 80-luvulla ja muisti lähinnä sen kamalan betonibunkkerin, jossa Kuopiossa treenataan. Asain tyyli on ihan mukavan oloista, melko suoraviivaista Endoon verrattuna. Kertaalleen olen Asain leirillä täällä käynyt sitä ihmettelemässä. Asetekniikat kuuluvat myös automaattisesti asiaan ja lyhyen tutustumisen perusteella myös tukevat vartalotekniikkaa tosi hyvin. Saksassa on myös muuten paljon vanhempia treenaajia kuin meillä Suomessa. Asain leirillä oli pari yli kahdeksankymppistäkin.

Saksalaiset ovat saksalaisen järjestelmällisesti numeroineet hyökkäysmuodot. Aihanmi katatedori on ensimmäinen muoto, gyakuhanmi toinen jne. Ja iriminage on tässä tyylisuunnassa tärkeä tekniikka. Sitä kysytään ensimmäisenä kaikissa vyökokeissa, ja mitä pidemmälle mennään, sitä useammasta hyökkäysmuodosta se pitää osata, ja myös sitä useampi variaatio siitä pitää osata. Ushirowaza kuuluu täällä vasta ensimmäiseen daniin, ja siihen tulee sitten ensimmäistä kertaa myös puukkotekniikat. Ja hakamaa saa käyttää vain jos on jo musta vyö.

Asain leirillä onnistuin näkemään myös yhden kyu-vyökokeen. Koetta teki eri vöitä suorittavia ihmisiä yhtä aikaa. Jokaisella suorittajalla oli oma valvoja (mustavöisiä, mutten tiedä, monennenko danin), joka katsoi vain sen yhden tekijän suoritusta ja kirjoitteli siitä muistiinpanoja. Lisäksi Asai itse ja muutama muu vanhempi treenaaja valvoi koetta yleisesti. Jokaisella suoritettavalla vyöarvolla oli myös yksi ”päävalvoja”, joka aina huuteli, mitä tekniikoita piti tehdä. Koe oli leirin viimeisten treenien yhteydessä, eli me muut toimimme sitten yleisönä kokeelle. Kokeen jälkeen kaikki valvojat kokoontuivat piiriin ja kävivät läpi kaikki suoritukset yksitellen, eli odottelua oli ainakin puoli tuntia. Asai sitten kommentoi valvojien ja koetta suorittavien suoritusta. Pari kertaa joku joutui eteen näyttämään tekniikkaa uudelleen, mikä ainakin minusta olisi kauheaa, kun tuijottelijoita oli aika paljon. Asai sitten kommentoi tekniikkaa valvojille kysymällä, ettekö nää, mikä tässä tekniikassa on pielessä. Toisin päin se kyllä toimi myös, eli Asai ripitti valvojia turhan yksityiskohdan merkitsemisestä virheeksi. Toisaalta on mukava, että Asai näkee niin paljon vaivaa aikidon ja sen opetuksen laadun tarkkailemiseen.