Lienee aika esitellä yliopistoakin. Tämä on perustettu 60- ja 70-lukujen taitteessa, ja kieltämättä rakennus edustaa aikakautta aika hyvin. Eli tämä on iso harmaa betonikolossi ja näyttää enemmän tehtaalta kuin koululta. Yliopisto on myös opiskelijamäärältään omaani isompi ja täällä opiskelee noin 17500 ihmistä. Kätevä paikka tämä kuitenkin on: kaikki löytyy samasta rakennuksesta – niin oppilaat kuin opetustilatkin. Tämä on myös järjestelty saksalaisen tehokkaasti. Yliopiston poikki kulkee halli, johon on laitettu kaikki yleishyödyllinen ja molemmilta seinustoilta pääsee sivuosiin tai lisäsiipiin. Kaikille lisäosioille on annettu kirjain aakkosjärjestyksessä, ja huoneet on nimetty osion, kerroksen ja vielä oman numeron mukaan, joten kaivatut tilat löytyvät suhteellisen helposti. Tässä kuva yliopistosta, ei mahtunut kokonaan kuvaan:

Ja kuten kaikilta itseään kunnioittavilta yliopistoilta, täältä löytyy opiskelijaruokalan ja usean pienen kahvilan lisäksi muun muassa ravintola (anniskeluoikeuksineen), pitseria, kirjakauppa, paperikauppa, posti, luomuleipomo, ruokakauppa, työvoimatoimisto ja oma uimahalli. Kieltämättä ei ole kaikkea tullut vielä kokeiltua. Ja yliopiston kirjasto pitää kehua. Se on yhden kokonaisen kerroksen kokoinen ja puolet siitä aukikin yli puolenyön. Minulla ei oikein ole hyvää kuvaa yliopiston sisätiloista, mutta tässä alkuun kuva koulun hallista, lukukauden aloittajaisbileistä:

Luennot yliopistolla ovat pitkälti samanlaisia kuin Suomessakin. Kursseihin kuuluvat työt ja niistä saatavat opintopisteet sen sijaan vaihtelevat. Esimerkiksi yhdellä opetusaiheisella kurssilla saa kaksi opintopistettä, jos käy luennoilla ja kirjoittaa seitsemästä luennosta sivun mittaisen tiivistelmän, kolme opintopistettä, jos sen lisäksi kommentoi neljää jonkun toisen tiivistelmää ja neljään opintopisteeseen pitääkin sitten tehdä jo pieni esitelmä. Yleensä aktiivisesta osallistumisesta, eli noista pienimmistä suorituksista ei saa arvosanaa, vaan ne merkitään vain hyväksytysti suoritetuiksi.

Fysiikan kurssit toimivat ainakin minun kohdallani siten, että luentoja kuuntelemalla saa kolme opintopistettä, laskuharjoituksiin osallistumalla kolme pistettä lisää, ja jos vielä kokeeseen menee, saa vielä kolme opintopistettä. Minun fysiikan kursseissani tentit ovat suullisia ja se on kuulemma normaali käytäntö täällä päin. Seminaarimuotoisilla kursseilla, joissa on vähemmän osallistujia, suoritus tulee yleensä pitämällä itsekin esitelmä. Esitelmän pituus sitten vaihtelee kurssista riippuen vartista puoleentoista tuntiin. Täällä on vähän outo, mutta ihan hauska tapa koputtaa pulpettiin luennon päättyessä. Samalla koputtamisella korvataan myös aplodit esitelmien jälkeen.