Pikkuhiljaa alkaa kaikki käytännön asiat olla hoidettu. Hankin saksalaisen pankkitilin ja samoin täkäläisen prepaid-liittymän kännykkään, koska laskeskelin, että tulevat halvemmiksi. Ja mikä tärkeintä, olen saanut polkupyörän ja kirjastokortin hommattua. Paikallinen kansainvälinen toimisto lainaa polkupyöriä 50 euron panttia vastaan, jonka saa takaisin, jos pyörä lukukauden lopussa on vielä suunnilleen ehjä. Pyöräilykypärää minulla ei kyllä vielä ole. Pyörä on kuitenkin hyvä ja jopa hiukan kaupunkijunaa nopeampi tapa päästä yliopitolle. Lisäksi tulee nähtyä tuntemattomampia kaupunginosia, kun etsiessäni nopeampaa reittiä yliopistolta kämpille päädyn yleensä maisemareitille. Oikotie on täälläkin pisin reitti kahden pisteen välillä.

Kirjostokorttikin on oikein mukava olemassa. Olen kyllä lainaillut ensimmäkseen lastenkirjoja, mutta pari ääni- ja fysiikankirjaakin on jo tarttunut matkaan. Systeemi toimi täällä hiukan erilailla kuin Suomessa, eli kirjastokortti maksaa. Hinta on 15 euroa vuodessa, jolla lainata niin paljon kuin huvittaa. Tarjolla olisi ollut myös halvempi (muistaakseni kympin hintainen) kortti, mutta sen lainausmäärä oli rajoitettu pariinkymmeneen teokseen. Ja lisäksi pariskunta- ja perhekortteja saa pakettitarjouksina. Täällä bestseller- eli uutuustuotteiden lainaaminen maksaa myös, 2€ tuotteelta. Niihin kuuluu uusimpien musiikin ja kirjojen lisäksi myös elokuvia ja konsolipelejä. Jos jaksaa odottaa, että ne menevät muodista, ne saa ilmaiseksi, mutta kuulemma videoiden laatu ei siinä välissä ole enää kummoinen. En ole vielä leffoja kokeillut, koska raahattavani ei tuunusta DVD-formaattia, mutta vanha äänikirja on toiminut melko hyvin. Kaupungin pääkirjasto ei ole kummoisen kokoinen jos sitä vertaa Suomen kirjastoihin ja ottaa huomioon kaupungin koon. Eli pienempi tämä on kuin vaikka Jyväskylän kaupunginkirjasto, mutta eiköhän se tmän matkan ajaksi riitä.

Lisäksi olen ilmoittautunut jo kouluun, kaupunkiin ja nipulle kursseja, joista en vielä varmaksi tiedä, mitkä kaikki kannattaa käydä. Tääällä on kuulemma kuitenkin yleinen tapa ilmoittautua useammalle kurssille kuin mitä todellisuudessa suunnittelee käyvänsä, ja karsia niitä parin viikon päästä. Nyt kun vielä raaskisi jostain luopua.

Ettei mene pelkäksi tekstiksi, tässä vielä näkymä kämppäni ikkunasta. Taustalla voi (sangen pienenä piiperona) nähdä Sparrenburgin linnan.