Ensimmäiset kymmenen päivää Bielefeldissä on mennyt kaupunkiin ja kieleen totutellessa. Bielefeld on Jyväskyläläisen näkökulmasta melkoisen iso kaupunki: asukkaita on noin 325 000. Tunnetuin nähtävyys on Sparrenburgin linna. Se on talvisin kiinni (kuulemma siksi, että lepakot saisivat rauhassa nukkua) ja avataan yleisölle huhtikuun alusta. Linnan pihalla kävin jo ihmettelemässä ympäristöä. Sieltä on hyvät näköalat kaupungin keskustaan. Kesällä saattaisi olla kaunistakin.

Sparrenburgin linna

Kaupungin keskustassa on jonkinlainen vanhakaupunki. Amerikkalaisten pommitusten ja saksalaisten uudisrakennusinnon jäljiltä siellä tosin ei ole yhtenäistä vanhaa osaa, vaan vierekkäin saattaa löytyä vaikkapa 1300- ja -80-lukujen rakennukset. Osa vanhan kaupungin alueesta on kuitenkin rauhoitettu jalankulkijoille. Sieltä löytyy useita kauppoja, paljon kahviloita ja sunnuntaisinkin kiitettävästi väkeä, vaikkei täällä kaupat sunnuntaisin auki olekaan. Siellä on mukava kierrellä kävelemässä tai istuskella katselemassa ihmisiä, jotka eivät täällä nyt niin erilaisia ole kuin Suomessa. Keskimäärin väestö on täällä hiukan tummempaa ja täällä voi vähän useammin törmätä pukeutumistyyleihin, joita Suomessa ei juuri näe (kuten hame miehellä tai violetit hiukset keski-ikäisellä naisella). Enimmäkseen pukeutuminen ei Suomesta erotu ja toistaiseksi kaikissa kaupoissa minulle on puhuttu saksaa, joten hyvin olen jo joukkoon soluttautunut.